"MITÄ!? Oikeasti vai?" Johanna koilotti puhelimeen kääntäen naapuriensa paheksuvat katseet itseensä.
"Kuule, työt kutsuvat, mutta voin varmaan tulla tänään käymään siellä kun pääsen, okei?" Johanna kysyi Hunterilta joka vastasi myönteisesti luurin toisessa päässä. Johanna lopetti puhelun pudottamalla sen hätiköidessään maahan ja lähti kiroten kimppakyytinsä mukaan kohti aina niin iloista työpaikkaansa.
"Niin, aloitikin jo aamulla, mikä se juttu siis oli? Puhuit jotain Newbiestä?" Johanna kysyi ja alkoi itsekin innostua aiheesta.
"Kuule Hunter, olen aika väsynyt. Käykö jos nähdään huomenna? Jos vaikka mennään käymään siellä kesäfestareilla, kun ne vielä pyörivät täällä?"
"No, selvä sitten. Pidä huoli itsestäsi" Hunter vastasi hymyillen pienesti ja katsoen Johannaa todella erikoisella tavalla, erikoisemmin kuin oli koskaan Johannaa katsonut. Mutta eihän Johanna sitä huomannut. He hyvästelivät toisensa ja Johanna lähti iloisesti kotia päin ajatellen juuri sitä mitä ei koskaan olisi saanut ajatella.
Johanna tuli kotiin ja koki mukavan yllätyksen: Newbie seisoi siinä hänen pihanurmellaan ja sai Johannan sydämen sykkimään ja punan nousemaan kasvoillensa. Viimeisen viikon muistot pyörivät hänen mielessään. Sitä yhtä päivää Johanna oli miettinyt koko viikon: miksi hän oli lähtenyt kahville juuri tuon miehen kanssa, miksei hän ollut torjunut miestä heti ensi näkemältä, miksei hän kyennyt lopettamaan hänen ajattelemistaan?
"Newbie? Mitä sinä täällä teet?" Johanna kysyi arasti ja huomasi miehen katsovan Johannaa surullisesti. Tämä ei voinut enteillä hyvää, Johanna ajatteli.
"Johanna minun täytyy kertoa sinulle jotain" Newbie sanoi katsoen Johannaa suoraan silmiin hieman pettyneesti. Johannan sisällä muljahti ikävästi.
"M-miten.. Miten sinä voit edes tehdä minulle näin! Luulin, että pidit minusta.." Johanna sopersi ja yritti pitää tunteensa kasassa.
"Tottakai minä pidin sinusta. Pidän sinusta edelleen."
"Luuletko tosiaan, että olisin pyytänyt sinua kahville kanssani, ellen olisi pitänyt sinusta? Joka kerta kun puhuit jotakin niitä omituisia asioita elämästäsi, mieleni teki ottaa sinut viereeni syleilyyn, joka kerta kun hymyilit, mieleni teki suudella sinua.."
"Älä.. En halua.. Ei.." Johanna jätti miehen seisomaan hämmentyneenä pihalle ja lähti itse sisälle taloon peittäen kasvonsa ja paukauttaen oven kiinni niin kovaa kuin uskalsi. Meni useita minuutteja, ennen kuin Johanna kuuli miehen erkanevat askeleet ja niin hän lähti. Pois Johannan pihalta, pois Johannan elämästä, pois Johannan unelmista.
Koko illan Johanna itki. Hänet oli häväisty pahimman kerran. Kohta koko naapurusto saisi varmasti tietää ja kohta kaikki nauraisivat hänelle. Eivät he nauraisi hänen omituiselle ulkomuodolle, eivätkä hänen eriskummalliselle talolle vaan he nauraisivat hänelle, typerälle tytölle joka joskus uskoi, että joku sellainen kuin Newbie voisi joskus pitää hänestä. Kaikki se mmitä Newbie oli koskaan sanonut, valetta. Miten Johanna olikin voinut uskoa puhetta siitä, että Johanna olisi kauneinta mitä Newbie oli eläessään nähnyt ja kuinka Newbie haluaisi vain olla Johannan lähellä, ainiaan..
Ei, hänen täytyi ryhdistäytyä. Ja ensi töikseen, hän kertoisi Hunterille kaiken. Johanna nosti päättäväisenä katseensa ja pyyhki kyyneleensä naamaltaan. Hän valitsi hätäisesti Hunterin numeron pikavalinnoistaan ja muutaman piippauksen jälkeen uninen miesääni mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.
"Hunter, minulla on asiaa. Voitko tulla käymään täällä?" Johanna kysyi ääni tuplasti vahvempana kuin olisi uskonut sen olevan, mutta näköjään Hunter ei huomannut Johannan itsevarmuutta vaan ärisi jotakin nukkumisesta ja kellonajasta kunnes lopetti puhelun. Hämmentynyt Johanna laittoi puhelimen takaisin taskuunsa ja kääntyi taloansa päin. Voisihan hän huomennakin kertoa kaiken.
"No?" Hunter kysyi kulmat koholla näyttäen jotenkin tietäväiseltä. Johanna myös huomasi hänen suupielillään pienen virneenpoikasen, muttei välittänyt siitä vaan yritti olla mahdollisimman välinpitämätön ja aloitti.
"Niin, siitä Newbiestä. Kyllähän me joo kerran käytiin kahvilla ja-"
"Tiedän jo, Johanna" Hunter vastasi naurahtaen samalla ja hämmentäen Johannan muutenkin hieman hitaan ajatuksenkulun totaalisesti.
"No kaikkihan siitä puhuvat! Newbiehan on yksi kaupungin suosituimmista ihmisistä, kyllä ihmiset tietävät, jos hän jotakin epämääräistä puuhailee" Hunter selitti Johannan ärtyessä samaan tahtiin, kun Hunterin hymy suureni. Kyllä Johanna oli tiennyt asioiden leviävän, mutta ei ollut ottanut huomioon Riverviewin kaupungin pieneyttä ja ihmisten suurta taitoa juorujen levittämisen suhteen jonka takia tämänkin asian leviäminen ympäri kaupunkia oli ollut yllättävän hidasta. Eikä Johanna voinut tietää juuri hänen naapuriensa olevan niitä suurimpia juorukelloja, jotka olivat pensasaitojen välistä kuunnelleet joka sanan ja levittäneet sitä myöten tiedon joka taloon suunnilleen puolen tunnin aikana.
"Oletko ihan okei?" Hunter kysyi Johannalta joka oli järkyttynyt, mutta rupesi ajattelemaan asian valoisaa puolta. Eihän asia sinänsä hänen mainetta ollut pilannut (mitä mainetta, olisi voinut muuan hienostomummo tokaista) vaan Newbiehan se tässä kaiken sonnan sai niskaansa! Hänhän se oli joka oli mennyt vieraille teille, Johanna ajatteli ja tunsi iloisuuden valtaavan taas mielensä perukat ja odotti nyt innolla pääsevänsä jo lähtemään kesäfestivaaleille Hunterin kanssa.
"Hunter.. mitä sinä oikein teet?" Johanna kysyi ja tunsi punan leviävän poskilleen.
"Olen halunnut kertoa sinulle tämän jo koko tämän viikon ajan ja haluan vain sanoa, että olet mahtavin ihminen johon olen koskaan tutustunut" Hunter sanoi hymyillen lempeästi Johannalle.
"Öh, okei?" Johanna vastasi nolosti, kun Hunter jo jatkoi.
"...et taida tarkoittaa pitämisellä pelkästään ystävänä, vai?" Johanna kysyi epäröiden ja Hunter pudisti päätään kääntäen katseensa visusti maahan. Johanna ei jälleen osannut ilmaista tuntemuksiaan sanoin vaan pysyi hiljaa ja katsoi Hunteria. Ei hän tiennyt mitä tälläisissä tilanteissa tulisi tehdä. Ei hän edes ollut ajatellut Hunteria mitenkään muuten kuin hyvänä ystävänä! Newbie se oli ollut, joka oli hänen mielessään pyörinyt nämä lähipäivät. Hemmetin Newbie, Johanna ajatteli ja tunsi pienen vihan lipuvan sisälleen. Nytkö hänen pitäisi jo siirtyä eteenpäin elämässään? Johanna otti Hunterin olkapäästä kiinni joka oitis nosti katseensa. Hänen tummat silmänsä olivat lempeyttä täynnä ja Johanna hymyili hieman, kunnes..
...aivan yllättäen mitään miettimättä Johanna suuteli Hunteria, hänen parasta ystäväänsä, suoraan huulille ja tunsi kuinka miehen lihakset jännittyivät hänen suudellessaan häntä. Ei Johanna mitään ilotulituksia nähnyt, mutta kyllä hän jotakin tunsi sisällään, muutakin kuin hämmennyksen sekä pelon. He erkanivat toisistaan ja katsoivat toisiaan silmistä silmiin hymyillen molemmat hieman ujostuneesti, mutta lempeästi.
"Niin, kai me voimme."
---------------------
Tässä siis toinen osa, jäi ehkä vähän lyhyeksi, mutta on ollut kiireitä, jonka takia myös osan julkaiseminen on vähän venynyt. Toivon, että tykkäsitte, jatkoa tulossa toivottavasti pienemmällä aikavälillä!
Kiva osa.
VastaaPoistaHyvä juttu, että Johanna sai Hunterin eikä ylimielistä Newbietä.
Ei taida Johannan tunteet kuitenkaan olla aivan yhtä isot kuin Hunterin häntä kohtaan.
Innolla odotan jatkoa. :)
Kiitos kommentista!
PoistaJa joo, Johannalla vähän kyllä totuttelemista asian suhteen, saa nähdä mihin päädytään (:
Jeee, Hunter on jotenkin niin symppis! :D Toivottavasti se ei joudu pettymään, jos Johanna ei välitäkään siitä niin paljon kuin ehkä antaisi ymmärtää ;_;
VastaaPoistaMuttaaa mahtava osa! :3 Teksti oli taas niin ihanan helppolukuista ja eteneminen jotenkin niin sujuvaa, tykkään ihan älyttömästi!
Inha Newbie x( Kivoja kiemuroita olet keksinyt jo heti tarinan alkumetreille :3 Pelkään vähän, että Johanna ei voi noin vain unohtaa Newbietä ja siksi sen ja Hunterin juttu kariutuu :c Yhyy ;_;
-banssu
Kiitti ja kiva että tykkäät (:
PoistaItsekin olen vähän mietiskelly tota Johannan ja Hunterin suhdetta ja sen etenemistä. Johanna ja Hunter kuitenkin on kiva paritus, pakko myöntää :D
Seuraavassa osassa sitten nähdään millaiseen tulokseen päädyn!
Toka osa oli hyvä ja helppo lukuista :) Odotan innolla mitä Johannan ja Hunterin välille kehkeytyy.
VastaaPoistaKiitti kommentista!
PoistaPakko myöntää olevani samaa mieltä (:
Ainiin ja jäi minitsematta että minunkin osaan oli sit tullu jatkoa, jos haluat lukea ja kommentoida. Jos et ole vielä huomannut foorumilla ilmoitusta :)
VastaaPoistahttp://storysims.blogaaja.fi/